Jalat ja diabetes

Jalat ja diabetes

Kaikille diabeetikoille tulisi tehdä jalkojen perustutkimus. Erityistä huomiota kiinnitetään ihon kuntoon, mahdollisiin asentovirheisiin, verenkiertoon ja hermojen toimintaan. Heikentynyt tunto ja verenkierto altistavat haavaumille.

Jalat pitäisi itse tarkastaa joka ilta sukkien riisumisen yhteydessä. On syytä katsoa jalkaterät myös päivän aikana, mikäli olet kävellyt poikkeuksellisen kauan tai mikäli sinulla on uudet jalkineet. Jo puolenkin tunnin kävely sopimattomilla kengillä voi aiheuttaa rakon. Rakon syntymistä ei huomaa, jos kiputunto ei ole tallella. Luonnollisesti jalat pitää tarkastaa myös aina silloin kun tunnet jotain poikkeuksellista jalkaterissäsi. Jalat tarkastellaan myös jalkapohjista ja varpaanväleistä.

Tarkoituksena on varmistaa, että jalkaterissä ei ole haava, rakkuloita, ihonsisäisiä verenvuotoja (musta veri kuultavan ihon alla) tai tulehdusta esimerkiksi kynsivalleissa. Tulehduksen merkit ovat punoitus, kuumotus ja turvotus ja kipu. Apuna kannattaa käyttää peiliä.

Kaikki jalkaterän haavat ja tulehdukset pitää hoitaa huolellisesti. Tulehtuneet haavat ja ihovauriot tulee aina näyttää hoitopaikassa.

Hoitopaikasta aina saa apua.

Jalat pestään joka ilta haalealla vedellä ilman saippuaa tai miedolla saippualla. Jalkoja ei saa liottaa vedessä. Jalat pitää kuivattaa huolellisesti. Varpaanvälit kuivataan yksitellen. Kuivatuksen jälkeen jalat rasvataan. Rasvauksessa käytetään neutraaleja jalkavoiteita. Varpaanvälejä ei rasvata.

Varpaiden kynnet pitää leikata noin kahden viikon välein. Niitä ei saa leikata liian lyhyiksi, vaan siten, että kynnen valkoista osaa jää näkyviin noin 1 mm.

Mistä jalkaongelmat johtuvat?

Diabeetikoille ilmaantuu jalkaongelmia siksi, että heidän jalkojensa verenkierto on heikentynyt ja/tai heillä on neuropatiaa ja/tai heidän tulehdusherkkyytensä on huonon sokeritasapainon vuoksi lisääntynyt. Näiden altistavien tekijöiden myötä erilaiset ulkoiset syyt laukaisevat tapahtumaketjun, joka johtaa vaikeisiin ongelmiin kuten haavaumiin, lihas- ja luukudokseen ulottuviin tulehduksiin ja kuolioihin.

Useimmiten laukaiseva syy on mekaaninen. Se voi olla mikä tahansa esine tms., joka porautuu ihon läpi. Näitä ovat esimerkiksi pieni kivi kengässä. Melko tavallinen syy on se, että diabeetikko itse tahtomattaan vaurioittaa jalkojen ihoa vaikkapa leikatessaan kynsiä tai yrittäessään ohentaa jalkapohjan kovettumaa saksilla, veitsellä tai hiomapaperilla.

Mekaaninen syy voi olla myös pitkäkestoinen lisääntynyt paine tai hankaus. Paine- ja hankausvammoissa voi ihon sisään vuotaa myös vähän verta, joka näkyy tummana pienenä läiskänä. Jos ihon pinta menee tästä kohtaa rikki, bakteerit pääsevät helposti lisääntymään, koska ne voivat käyttää vuotanutta verta ravintoaineenaan ja seurauksena on hoitamattomana syvä haavauma. Siksi verenpurkauma ihon sisällä on aina vakavan ongelman varoitusmerkki.

Sekä liian kylmä että liian kuuma lämpötila voivat aiheuttaa vamman, joka lopulta johtaa jopa kuolioon. Liian kuuma jalkojen pesuvesi tai jalkojen nostaminen saunassa lähelle katonrajaa ovat tyypillisiä tilanteita, joissa voi syntyä vaikea palovamma. Paleltumavamma syntyy, jos ollaan pakkassäässä ulkona liian ahtaissa kengissä tai ilman lämpimiä sukkia. 

Kemialliset aineet ovat harvoin laukaiseva tekijä. Känsälaastareissa oleva salisyylihappo voi aiheuttaa ihoon pinnallisen kuolion. Siksi diabeetikon ei pidä käyttää känsälaastareita. Mikä tahansa väkevä happo tai emäs voi iholle joutuessaan aiheuttaa syövyttämällä syvän vamman.