Jalkojen ongelmat

Jalkojen ongelmat

Jalkapohjissa ja varpaissa esiintyvät liikasarveistumat, ihon paksuntuminen, kovettumat, liikavarpaat ja känsät ovat maailmanlaajuisesti yleisimpiä syitä hakeutua asiantuntijan hoitoon.

Liikasarveistuminen, ihon sarveiskerroksen paksuntuminen on ihon normaali suojareaktio painetta, puristusta ja hankausta vastaan. Iho paksuntuu mm. ruumiillista työtä tekevillä ja mailalajeissa kämmenissä ja paljasjaloin kulkevilla jalkapohjissa. Kantapää ja päkiänivelet ovat jalkapohjan normaaleja kuormituspisteitä. Kuormituksen merkkinä iho voi olla paksumpaa kuin muualla jalkapohjassa. Jalkaterää kuormitettaessa kaarijärjestelmä madaltuu ja pituus lisääntyy. 

Ikääntymisen myötä iho kuivuu ja elastisuus vähenee. Tällöin normaali ihonalainen pehmuste katoaa, joka puolestaan lisää sarveistumista. Fysiologinen ihon sarveistuminen muuttuu patologiseksi, kun paine kasvaa tai kohdistuu pienelle alueelle. Tärkeimpänä ulkoisena tekijänä pidetään lyhyiden, kapeakärkisten ja ohutpohjaisten kenkien käyttöä, jolloin puhutaankin itse aiheutetuista jalkaongelmista ja kenkäsairauksista.

Lyhytaikainen ja voimakas rasitus aiheuttaa ihonsisäisiä tai ihonalaisia rakkoja tai verirakkoja. Toistuva, pitkäaikainen rasitus pyrkii jäähdyttämään painekohtaa hikoilemalla. Jalkapohjissa on kuusinkertainen määrä hikirauhasia verrattuna muuhun kehoon, niiden tarkoituksena on lisätä pitoa, estää kitkaa ja jäähdyttää. Paikallinen verenkierto vilkastuu, iho punoittaa ja näkyy painaumajälkiä.

Rasituksen jatkuessa iho paksuntuu, jotta ihonalaiskudokset kestävät lämpenemistä. Solunkasvu lisääntyy paikallisesti, eivätkä solut ennätä hilseillä pois. Ne pakkautuvat tiiviisti toisiinsa ja muuttuvat lasimaiseksi sarveisaineen kuumetessa johtaen känsien syntymiseen.

Liikasarveistuminen aiheuttajat ovat sisäisiä ja ulkoisia. Ulkoisista tekijöistä tärkein on ahdas ja sopimaton kenkä. Känsä on kenkäsairaus, koska se syntyy ihon puolustautuessa kengän puristuksen ja luisen ulokkeen aiheuttamaan paineeseen ja hankaukseen. Varvasvälien ohut iho joutuu varvasluiden väliseen puristukseen ja hankaukseen, kun kenkä on kapeakärkinen.

Suurimpana jalkaterään vaikuttavana voimana pidetään pystysuuntaista painetta, jota lisäävät seisomatyö, taakkojen nostelu kovalla lattialla ja ylipaino. Jalkaterän ja kengän väliin syntyy kohtisuoran paineen lisäksi eteen-taakse ja sivulta-sivulle suuntautuvaa hankausta. Liikkeelle lähdettäessä syntyy staattista hankausta, kun jalkaterä on liukumaisillaan kengänpohjassa.

Jalkaterän liikkuessa syntyy dynaamista hankausta, ja hankaukseen voi liittyä kiertoliikettä. Tämä on yleisin biomekaanisten poikkeaminen kompensaatiossa. Voimat ovat suhteessa kävelynopeuteen: mitä hiljaisempi on vauhti ja lyhyempi askel, sen pienempi on voima ja päinvastoin. Liikunnan lisääntyminen lisää myös ihorasitusta. Kenkien malli, sisustan ja erityisesti pohjallisten materiaali voivat vähentää haitallista painetta ja hankausta. Laadukkaat sukat vähentävät kitkaa, sitovat kosteutta ja pehmustavat.

Sisäisiä tekijöitä ovat jalkaterien rakenne ja luiden malli, biomekaaniset poikkeamat ja niiden kompensaatiot, varpaiden ja jalkaterän etuosan virheasennot, rasvapatjat surkastuminen ja ihon kuivuminen sekä jotkut sairaudet, joista diabetes on merkittävin.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *